Projektina Työuupumus

Vuonna 1998 Finlandia-talolla järjestetyille Leiraksen lääkäripäiville osallistui yli 800 lääkäriä. Omaa tapausselostustani työuupumuksesta ja loppuunpalamisesta sekä lääkäreille antamaani kritiikkiä (Paneuduttava syihin, ei seurauksiin, Burnout ei pillereillä tokene) käsiteltiin lopulta noin 50 päivälehdessä sekä televisiossa.

Työuupumukseni oli osittain seurausta vuosina 1989 ja 1991 syntyneiden poikieni ja samanaikaisen laman aiheuttamista paineista. Olin yhtäkkiä perheellinen ja vastuussa perheeni taloudellisesta ja terveydellisestä hyvinvoinnista. Silloinen vaimoni jäi kahdeksaksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsia.

Esitystäni Finlandia-talon puhujapöntöstä Leiraksen järjestämillä lääkäripäivillä 15.9.1998 kuunteli yli 800 lääkäriä.

Tapausselostustani kokemastani työuupumuksesta, loppuu palamisesta ja saamastani hoidosta antamaani kritiikkiä käsiteltiin noin 50 päivälehdessä ja televisiossa.

Toimin yksityisyrittäjänä vuodesta 1986 ensin Action Guidesin nimissä. Vuonna 1991 jatkoin toimintaani perustamani T & M Project Managementin nimissä ja vuodesta 1996 perustamani Tomcom Marketing Communication Oy:n nimissä. Työpaineet olivat kovat. http://remote.com/tomppa 

90-luku piti sisällään lukuisia onnistumisia erityisesti vastavuoroisen markkinointiviestinnän ja kulttuurisponsoroinnin sektorilla. Onnistumiset toivat mukanaan lisää toimeksiantoja. Tein samanaikaisesti töitä usealle toimeksiantajalle. Vaikka yöunet jäivät vähiin, olin äärimmäisen energinen ja luova eivätkä uudet ideat tuntuneet loppuvan mihinkään. Kävin ylikierroksilla.

Olin jo vuosia sitten tiennyt kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstäni, joka diagnosoitiin epävirallisesti 1987 Italian alpeilla. Silloista mielentilaani luonnehdin Hypomaaniseksi flow-tilaksi, jolloin luovuus ja idearikkaus ovat huipussaan, kaikki sujuu, aivot toimivat kuin partaveitsi, mikään ei tunnu mahdottomalta, kaikki liittyy kaikkeen ja voimaa oli kuin Imatran Voimassa. http://tomppamerilahti.blogspot.fi/

On sanomattakin selvää, että hypomaaninen mielentila perii vähitellen veronsa ja teräsmieskin väsähtää. Vaikka on aivan loppu, aivot sanovat, ettei muuta, kun voimaa peliin.
Kysymys on prosessista, jolloin uupumisesta huolimatta taistelee viimeisilläkin voimillaan väsymystä vastaan. Omalla kohdallani tämä prosessi kesti vuosia ja päätyi totaaliseen loppuunpalamiseen 1997 loppupuolella.

Maatessani sängyssä täysin masentuneena ja lamaantuneena, seurasin julkisuudessa käytyä keskustelua työuupumuksesta ristiriitaisin tuntein. Aihetta käsiteltiin pääasiassa yhteiskunnallisena ongelmana. Tästä ei kukaan hyötynyt, sillä kukaan ei kertonut mitä työuupumus ja burnout käytännössä tarkoittaa. Silloin päätin taas pistää itseni täysillä peliin.

Itseni kuntouttaminen ja toipuminen burnoutista kesti vuoden. Psykiatreista, psykologeista, terapeuteista ja lääkäreistä ei ollut apua. Jos kerroin etten nuku, sain nukahtamislääkkeitä ja masennukseen masennuslääkkeitä. 

Yhdelläkään lääkärillä ei koskaan tuntunut tulevan mieleen kysyä, mistä uupumukseni mahtaisi johtua, vaikka kuinka puhuin maanisuudestani kaikessa ajattelussani ja toiminnassani. Hoidoksi suositeltiin lähinnä liikuntaa ja ulkoilua vaikka fysiikkani oli hyvä. Uudet tapaamiset sovittiin 4-5 viikon kuluttua, eikä mikään muuttunut.

Suivaantuneena yllämainitusta kirjoitin artikkelin otsikolla Projektina Työuupumus, joka julkaistiin kokonaisuudessaan Kauppalehti Optiossa samana päivänä, kun täytin 40-vuotta. Projekti sai jatkoa Talouselämä-lehteen kirjoittamastani Burnout and Back to Business. Kirjoitukseni herättivät laajaa huomiota, olinhan ensimmäinen Suomessa joka tuli ongelmastaan julkisuuteen. 

Kirjoittamani artikkelit oli lukenut myös Leiraksen lääkäripäiviä suunnitteleva työryhmä, jotka kutsuivat minut tuomaan asiasta potilaan näkökulman. Puheenvuoroni Finlandia-talon puhujapöntössä kesti 50 minuuttia, jota seurasi kuulijoiden kysymykset ja vilkas, tunnin pituinen paneelikeskustelu.

Finlandia-talolla järjestetyille lääkäripäiville osallistui yli 800 lääkäriä. Omaa tapausselostustani ja lääkäreille antamaani kritiikkiä käsiteltiin lopulta noin 50 päivälehdessä sekä monessa muussa tiedotusvälineessä.

Kirjoittamisen lisäksi aloin heti jaloilleni päästyäni liikkumaan. Kävelin meren jäällä 20 km lenkkejä, keväällä istuin meren rannalla onkimassa siikoja ja bongaamassa lintuja. 

Fillarilla tuli ajettua paljon niin maastossa kuin maanteillä. Kun joku kysyy, mikä paransi minut loppuunpalamisestani, vastaus on lyhyt ja ytimekäs: Luonto, liikunta ja luova toiminta!

Vaikka tästä on tullut tänään kuluneeksi 19 vuotta, en tule ikinä unohtamaan tuhoutumistani.

Toipumisprosessin aikana koin, että elämänasenteeni muuttui merkittävästi. Myös suhtautumiseni työhön ja rahaan muuttui. En enää juossut rahan perässä tai aloittanut projekteja, joihin en ollut innostunut ja motivoitunut.

Kun joku kysyy mitä teet työksesi, vastaan:
En tee töitä! Olen kontaktien kalastaja ja asiayhteyksien metsästäjä. Pidän hauskaa yhdistelemällä erilaisia asioita, ideoita, tekijöitä ja ihmisiä yhteen, luodakseni jotakin uutta ja vaikuttavaa. 

Samalla tavalla kuin työuupumuksesta ja loppuunpalamisesta syntyi projekti, toteutan nyt laajennettua kaavaa kaksoisdiagnoosin ja sen vertaistoimintaan perustamani KAKSOISPISTE: ryhmän ja siihen liittyvän viestinnän, luentojen, seminarien ja artikkeleiden parissa. Tämäkin hanke perustuu pitkään kokemukseeni ja hankkimaani tietoon sekä vuosien varrella yrittäjänä hankkimaani tiettaitoon.

Tomppa
Kaksoisdiagnoosi