Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoito
Lähteet: Kaksisuuntainen mielialahäiriö – Opas sairastuneille ja heidän omaisille. -Minna Sadeniemi, Juhani Auer, Kirsi Jänkälä, sekä pitkä omakohtainen kokemus.
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Minulla on vuosikausien kokemus maanis-depressiivisyydestä ja lääkkeettömyydestä, joka pohjautuu siihen, että sairauden ensioireista diagnoosiin (2009) kesti lähes 30 vuotta. Asianmukaista lääkitystä ei voi saada ilman virallista diagnoosia.
Vuonna 1987 sain epävirallisen diagnoosin, jonka antoi silloisen Lapinlahden sairaalan ylilääkäri ja psykiatrian erikoislääkäri Jukka Karassaari (R.I.P.) toimiessani tällä kertaa Courmayeurissa, Italian alpeilla.
Tähän aikaväliin mahtuu vaikka mitä, alkaen alppihiihdosta, purjehduksesta, sukeltamisesta, maanisesta työnteosta ja yrittämisestä, työuupumukseen, loppuunpalamisiin, krooniseen unettomuuteen, alkoholin käyttöön ja lukuisiin psykooseihin. Näiden "hoitoa" yhdisti se, että yritettiin hoitaa ja lääkitä seurauksia tutkimatta syitä, joista mania oli kohdallani yleisin.
Koska muuta lääkitystä ei ollut, olin valmis hakemaan helpotusta pahaan olooni mistä tahansa. Lääkitsin itseäni vuosia alkoholilla. Alkoholiriippuvuus kehittyi vähitelle, kunnes kuningas alkoholi otti minusta vallan.
Mikäli lääkärit olisivat aluperin uskoneet sanoihini, olisin saanut diagnoosin ja asianmukaisen lääkityksen hyvinkin varhaisessa vaiheessa.
Oliko alkoholiriippuvuuteni kehittyminen tutkimuksten puutteesta ja diagnoosista kiinni. KYLLÄ OLI!
Alkoholinkäyttöni määrästä kertoo parhaiten se, että toimin yrittäjänä koko mainitun ajan. Toimintani käsitti eri suuruisia hankkeita, projekteja, tapahtumia ja markkinointiohjelmia, joita ei kännissä pysty edes kuvittelemaan.
Lääkehoito on kaksisuuntaisen hoidon kulmakivi
Kaksisuuntaiseen sairastunut itse tai ihmiset hänen ympärillään voivat ajatella, että kyllä sinä tästä nouset, kun vaan ryhdistäydyt ja laitat elämäsi kuntoon. Taustalla on usein ajatus, että tarvitaan vain tahdonvoimaa ja elämäntapa muutoksia, tai, että lääkkeiden käyttö on heikkouden merkki. Kysymykseen; Onko minun tosiaan käytettävä säännöllistä lääkitystä? Lyhyt vastaus on Kyllä!
Se ei ole reilua eikä kivaa, mutta se ei
myöskään ole häpeä. Ei ole sinun syysi, että
olet sairastunut. Voidaan sanoa, että kaksisuuntaista
mielialahäiriötä ei voi hoitaa hyvin ilman
säännöllistä, useimmiten elämänikäistä
lääkitystä.Tämä on monelle vaikea hyväksyä.
Ainoastaan kaikkein lievimmissä sairausmuodoissa, eli käytännössä jos oirejaksoja on ollut enintään kolme ja ne ovat olleet hyvin lieviä, ja jos henkilö on ollut vuosia oireeton, voidaan ajatella estolääkityksen purkamista.
Kansansairauksissa, joihin kaksisuuntainen mielialahäiriökin kuuluu, suositeltua lääkehoitoa noudattaa noin kolmannes, kolmannes ei lainkaan ja kolmannes jotain sinne päin. Jos sinulla on vaikeuksia käyttää säännöllisesti sinulle määrättyä lääkitystä, et ole yksin.
Kaksisuuntaisen lääkehoidon pääperiaatteet
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytettävät lääkkeet eroavat toisistaan merkittävästi vaikutustapojensa suhteen. Toiset vaikuttavat solukalvon toimintaan, toiset hermovälittäjä- aineiden vastaanottokohtiin, eli reseptoreihin.
Osa lääkkeistä tehoaa paremmin maanisiin oireisiin ja osa masennusoireisiin tai niiden ehkäisyyn. Yhteistä näille lääkkeille on biologisten rytmien säätelyyn osallistuvien hermoverkkojen toiminnan tasapainottaminen.
Lääkehoidon keskeinen tavoite on uusien mania- ja masennusjaksojen estäminen.
Jotta voidaan arvioida, miten hyvin lääke toimii oirejaksojen estämisessä, tarvitaan pidempi seurantajakso, yleensä vähintään vuosi.
Oirejaksojen hoito- ja estolääkitys
Kaksisuuntaisen lääkehoidossa pyritään hoitamaan ajankohtainen masennus- tai maaninen jakso tai ehkäisemään uusien mielialahäiriöjaksojen käynnistyminen estolääkityksellä.
Pääsääntöisesti lääkettä, joka on auttanut masennuksen tai manian talttumiseen, jatketaan myös estolääkkeenä. Poikkeuksena muodostavat masennuslääkkeet, joita käytetään, jos ollenkaan, ainoastaan lyhyinä kuureina masennusjakson aikana, mielialaa vakauttavan lääkityksen rinnalla.
Jos estolääkityksestä huolimatta mielialaoireita tulee, estolääkkeen annosta voidaan nostaa, tai sen rinnalle voidaan lisätä toinen lääke, esimerkiksi turvaamaan unta.
Kaksisuuntaisen ja yksisuuntaisen masennuksen lääkehoito eri asia
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytetään eri lääkkeitä kuin toistuvan, yksisuuntaisen masennuksen hoidossa. Yksisuuntaisen masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet eivät yleensä tehoa kaksisuuntaisen masennusjaksojen hoidossa, joskin yksilöllisiä poikkeuksia tästä esiintyy.
Etenkään vaikeaoireisen kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkitystä ei pidä lopettaa silloinkaan, kun
on ollut useita vuosia oireeton.
Esimerkiksi terapian ja oikeanlaisen lääkityksen myötä saatua tasapainoa ei kannata vaarantaa lopettamalla lääkitys. Jos keskeyttää lääkityksen, riski saada uusi sairausjakso on pitkänkin oireettoman jakso jälkeen suuri.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä lääkitys voi viedä pois valtavan määrän psyykkistä kärsimystä niin sairastuneelta itseltään kuin omaisiltakin, ja katkaista tuhoa aiheuttavien vauhtivaiheiden kierteen.
Tiedetään, että säännöllinen litiuminkäyttö kaksisuuntaisessa vähentää itsemurhakuolleisuuden yleisväestön tasolle. Lääkityksen merkitystä kaksisuuntaisen hoidossa ei voi korostaa liikaa!
Lääkkeet ja alkoholi
Alkoholilla on haitallisia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Lisäksi alkoholi on rasvaliuotin, ja se voi heikentää rasvaliukoisten lääkkeiden tehoa jopa 30-40%. Alkoholin käyttö voi yhdessä lääkkeiden kanssa aiheuttaa arvaamattomia päihtymystiloja.
Etenkään suurten alkoholimäärien nauttiminen lääkityksen aikana ei ole turvallista. Toisaalta lääkityksen ottamatta jättäminen altistaa oirejaksojen uusiutumiselle, joten lääkityksen tauottamista alkoholin nauttimisen vuoksi ei myöskään suositella.
Mielialatasapainon kannalta olisi parasta olla kokonaan käyttämättä alkoholia. Käytännössä harva on valmis lopettamaan alkoholinkäytön kokonaan sen takia, että aloittaa lääkityksen, etenkin kun on kysymys pitkäaikaisesta, jopa elinikäisestä lääkityksestä.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on parempi ottaa lääkkeet säännöllisesti kuin jättää ne ottamatta sen takia, että ottaa alkoholia. Kaksisuuntaisen peruslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Riippuvuutta sen sijaan aiheuttavat bentsodiatsepiinit ja nukahtamislääkkeet joiden kanssa on syytä olla varovainen.
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Minulla on vuosikausien kokemus maanis-depressiivisyydestä ja lääkkeettömyydestä, joka pohjautuu siihen, että sairauden ensioireista diagnoosiin (2009) kesti lähes 30 vuotta. Asianmukaista lääkitystä ei voi saada ilman virallista diagnoosia.
Vuonna 1987 sain epävirallisen diagnoosin, jonka antoi silloisen Lapinlahden sairaalan ylilääkäri ja psykiatrian erikoislääkäri Jukka Karassaari (R.I.P.) toimiessani tällä kertaa Courmayeurissa, Italian alpeilla.
Koska muuta lääkitystä ei ollut, olin valmis hakemaan helpotusta pahaan olooni mistä tahansa. Lääkitsin itseäni vuosia alkoholilla. Alkoholiriippuvuus kehittyi vähitelle, kunnes kuningas alkoholi otti minusta vallan.
Mikäli lääkärit olisivat aluperin uskoneet sanoihini, olisin saanut diagnoosin ja asianmukaisen lääkityksen hyvinkin varhaisessa vaiheessa.
Oliko alkoholiriippuvuuteni kehittyminen tutkimuksten puutteesta ja diagnoosista kiinni. KYLLÄ OLI!
Alkoholinkäyttöni määrästä kertoo parhaiten se, että toimin yrittäjänä koko mainitun ajan. Toimintani käsitti eri suuruisia hankkeita, projekteja, tapahtumia ja markkinointiohjelmia, joita ei kännissä pysty edes kuvittelemaan.
Lääkehoito on kaksisuuntaisen hoidon kulmakivi
Kaksisuuntaiseen sairastunut itse tai ihmiset hänen ympärillään voivat ajatella, että kyllä sinä tästä nouset, kun vaan ryhdistäydyt ja laitat elämäsi kuntoon. Taustalla on usein ajatus, että tarvitaan vain tahdonvoimaa ja elämäntapa muutoksia, tai, että lääkkeiden käyttö on heikkouden merkki. Kysymykseen; Onko minun tosiaan käytettävä säännöllistä lääkitystä? Lyhyt vastaus on Kyllä!
Ainoastaan kaikkein lievimmissä sairausmuodoissa, eli käytännössä jos oirejaksoja on ollut enintään kolme ja ne ovat olleet hyvin lieviä, ja jos henkilö on ollut vuosia oireeton, voidaan ajatella estolääkityksen purkamista.
Kansansairauksissa, joihin kaksisuuntainen mielialahäiriökin kuuluu, suositeltua lääkehoitoa noudattaa noin kolmannes, kolmannes ei lainkaan ja kolmannes jotain sinne päin. Jos sinulla on vaikeuksia käyttää säännöllisesti sinulle määrättyä lääkitystä, et ole yksin.
Kaksisuuntaisen lääkehoidon pääperiaatteet
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytettävät lääkkeet eroavat toisistaan merkittävästi vaikutustapojensa suhteen. Toiset vaikuttavat solukalvon toimintaan, toiset hermovälittäjä- aineiden vastaanottokohtiin, eli reseptoreihin.
Osa lääkkeistä tehoaa paremmin maanisiin oireisiin ja osa masennusoireisiin tai niiden ehkäisyyn. Yhteistä näille lääkkeille on biologisten rytmien säätelyyn osallistuvien hermoverkkojen toiminnan tasapainottaminen.
Lääkehoidon keskeinen tavoite on uusien mania- ja masennusjaksojen estäminen.
Jotta voidaan arvioida, miten hyvin lääke toimii oirejaksojen estämisessä, tarvitaan pidempi seurantajakso, yleensä vähintään vuosi.
Oirejaksojen hoito- ja estolääkitys
Kaksisuuntaisen lääkehoidossa pyritään hoitamaan ajankohtainen masennus- tai maaninen jakso tai ehkäisemään uusien mielialahäiriöjaksojen käynnistyminen estolääkityksellä.
Pääsääntöisesti lääkettä, joka on auttanut masennuksen tai manian talttumiseen, jatketaan myös estolääkkeenä. Poikkeuksena muodostavat masennuslääkkeet, joita käytetään, jos ollenkaan, ainoastaan lyhyinä kuureina masennusjakson aikana, mielialaa vakauttavan lääkityksen rinnalla.
Jos estolääkityksestä huolimatta mielialaoireita tulee, estolääkkeen annosta voidaan nostaa, tai sen rinnalle voidaan lisätä toinen lääke, esimerkiksi turvaamaan unta.
Kaksisuuntaisen ja yksisuuntaisen masennuksen lääkehoito eri asia
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytetään eri lääkkeitä kuin toistuvan, yksisuuntaisen masennuksen hoidossa. Yksisuuntaisen masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet eivät yleensä tehoa kaksisuuntaisen masennusjaksojen hoidossa, joskin yksilöllisiä poikkeuksia tästä esiintyy.
 |
| Litium mineraali |
Esimerkiksi terapian ja oikeanlaisen lääkityksen myötä saatua tasapainoa ei kannata vaarantaa lopettamalla lääkitys. Jos keskeyttää lääkityksen, riski saada uusi sairausjakso on pitkänkin oireettoman jakso jälkeen suuri.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä lääkitys voi viedä pois valtavan määrän psyykkistä kärsimystä niin sairastuneelta itseltään kuin omaisiltakin, ja katkaista tuhoa aiheuttavien vauhtivaiheiden kierteen.
Tiedetään, että säännöllinen litiuminkäyttö kaksisuuntaisessa vähentää itsemurhakuolleisuuden yleisväestön tasolle. Lääkityksen merkitystä kaksisuuntaisen hoidossa ei voi korostaa liikaa!
Lääkkeet ja alkoholi
Alkoholilla on haitallisia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Lisäksi alkoholi on rasvaliuotin, ja se voi heikentää rasvaliukoisten lääkkeiden tehoa jopa 30-40%. Alkoholin käyttö voi yhdessä lääkkeiden kanssa aiheuttaa arvaamattomia päihtymystiloja.
Etenkään suurten alkoholimäärien nauttiminen lääkityksen aikana ei ole turvallista. Toisaalta lääkityksen ottamatta jättäminen altistaa oirejaksojen uusiutumiselle, joten lääkityksen tauottamista alkoholin nauttimisen vuoksi ei myöskään suositella.
Mielialatasapainon kannalta olisi parasta olla kokonaan käyttämättä alkoholia. Käytännössä harva on valmis lopettamaan alkoholinkäytön kokonaan sen takia, että aloittaa lääkityksen, etenkin kun on kysymys pitkäaikaisesta, jopa elinikäisestä lääkityksestä.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on parempi ottaa lääkkeet säännöllisesti kuin jättää ne ottamatta sen takia, että ottaa alkoholia. Kaksisuuntaisen peruslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Riippuvuutta sen sijaan aiheuttavat bentsodiatsepiinit ja nukahtamislääkkeet joiden kanssa on syytä olla varovainen.
Kommentit
Lähetä kommentti